Tuhlaajapojan ökymeininkiä

Viime sunnuntaina loikkasimme jälleen kerran bussiin ja suuntasimme keväiselle ekskursiolle vanhan tutun oppaamme kanssa. Tällä kertaa matka kävi kohti Versailles'ta. Siis ihan Ranskan, ei Lapuan. Tarkemmin sanoen vierailimme siis kuuluisassa palatsissa, joka kuului mm. Aurinkokuninkaalle. Siis Ranskan Aurinkokuninkaalle, ei Juhani Tammiselle. Versailles sijaitsee Pariisista lounaaseen, ja matka taittui sinne bussilla n. 2,5 tunnissa. Kukko kiekui kuuden aikoihin, mikä tuntui suolaiselta, sillä olin hengaillut edellisenä iltana Iinatsun luona ja kotiutunut sieltä siinä karkeasti arvioiden viiden aikaan. Mutta koska saimme vielä viettää laatuaikaa yhdessä, katsella Colin Firthiä ja maistella ranskalaisia herkkuja kuten Camembertiä, eihän sitä voinut jättää kesken. Kyllä yksi päivä Versailles'n ihmemaassa aina menee, oli kuosi mikä hyvänsä. Lohdutin itseäni ajatuksella, ettei sentään tarvinnut Lapualle asti lähteä.
Päivästä luvattiin lämmintä ja sitä siitä tosiaan tuli, kuin parhaimpina Suomen kesäpäivinä. Ilma oli kuin linnunmaitoa, onneksi olin varautunut nestetankkaukseen. Aurinkolasit kuitenkin olivat jääneet kotiin, mikä aiheutti valoherkälle allekirjoittaneelle pitkin päivää aivastuskohtauksia. Sisäänpääsy palatsin alueelle oli pieni antikliimaksi, oppaamme hävisi ihmisvilinään ja palloilimme keskellä linnan edustan aukiota vaihtarijoukkiolla ja mietimme, minne pitää mennä, mistä pitää hankkia lippu ja pitääkö meidän tosiaan mennä tuon kolmesataa metriä pitkän jonon päähän. Pienen sähellyksen, harhailun ja jonon ohi kävelyn jälkeen pääsimme sitten sisään, samaan tapaan maksutta kuin Louvreenkin. Nuorena kannattaa matkustaa! Ensitöikseni vierailin vessassa ja sitten aloitimme maisemien ihailun.

Alkajaisiksi suuntasimme puutarhan puolelle, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä sinne piti ostaa lippu erikseen, ja tässä vaiheessa aamupäivää jonot olivat vielä lyhyitä, toisin kuin parin tunnin päästä iltapäivällä. Pian siis olimme jo puutarhassa ja se olikin sitten paikka erikseen. Maisema avautui mäeltä suunnilleen tällaisena:

Wikipedian tietopankista voi lukea tarkemminkin tietoa alueesta, mutta tärkeimpänä voi mainita, että puutarha on iso. Massiivinen. Mammuttinen. Mittaamaton. Tosin vain kielikuvan tasolla, sillä Wiki väittää, että sen mitta olisi about 1070 hehtaaria. Vaikka käpsimme siellä useamman tunnin kuuden tunnin visiittimme aikana, emme tosiaankaan ehtineet nähdä kaikkea ja kaikkia yksityiskohtia ja sopukoita, joita sieltä olisi löytynyt. Keskitimme huomiomme suihkulähteisiin, antiikin mytologioiden hahmoja kuvaaviin marmoripatsaisiin ja ihmisten bongailuun, sillä turisteja piisasi kuin meren mutaa ja puiston maksuttomassa osassa oli myös paljon kesäfiilikseen heittäytyneitä lenkkeilijöitä.


Kuuma päivä vaati veronsa, ja linnakierroksen teimme aika nopeasti. Siihen mahtui lukuisia taideteoksia, historiaa, koristeita, ökymeininkiä ja kaikkea mitä nyt voi uskoa saadun aikaan linnaan, joka nielaisi aikoinaan mitä ilmeisimmin sievoisen summan valtion kassasta. Kuuluisiin tiloihin kuuluu mm. arkkitehti Jules Hardouin-Mansartin Pielisali, joka oli kieltämättä aika The King -tyylinen.

Käytävät olivat pitkiä kuin Tauno Muikun lukaalissa konsanaan.

Iltapäivän huipensi kevään ensimmäiset jädepallot, jotka nautimme biosorbettien muodossa. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä jos olisi alkanut säätää kameran kanssa, jäde olisi sulanut käsille. Mutta herkkua se oli ja viilensi samalla mukavasti oloa.
Päivä päättyi iltapäivällä viiden aikoihin, kun lähdimme kruisailemaan takaisin Caeniin. Tässä vaiheessa valvominen vaati jo veronsa ja koomasin autuaana bussissa. Tiivistettynä voi kuitenkin sanoa, että reissu oli ehdottomasti reissun ja vaikka toisenkin arvoinen, sen verran prameat puitteet oli kyseessä. Staratsu sai ideoita tulevan palatsinsa sisustukseen ja minä fiilistelin kesäkuumaa, joka toi mieleen Suomen kesän ja suomalaisromanttiset maisemat. Suomen hitaasti edennyttä kevättä ajatellessa on oikein mukavaa naatiskella lämpimistä säistä ja auringosta ja eläytyä kesätunnelmiin. Järvimaisemat ja metsät kangastelevat jo vahvasti mielessämme. Rillauskesää odotellessa!