Mitä tänne jää?

Staratsun kanssa jo mietimme, mitä tänne jää, kun lähdemme täältä. Se päivä ei ole vielä tänään, mutta huomenna kuitenkin. Iltapäivällä aloitamme reissumme kohti Pariisia ja siellä sitten lentokentälle, illalla lähtee lentomme kohti Suomea. Himaan, olemaan siellä!
Viimeksi kuluneet puolitoista viikkoa olemme olleet enemmän tai vähemmän reissussa, joten loppuajat ovat kuluneet laadukkaassa suomalaisseurassa ja nyt pari päivää olen pakkaillut ja siivonnut, armottomasti. Pestyäni kaiken kahteen kertaan femme de menage oli tyytyväinen kädenjälkeeni ja sain kämppätarkastuksen läpi. Nyt ikkunatkin hohtavat puhtauttaan, ja luulen, että kämppä on priimampi kuin tullessani konsanaan. Kamatkin alkavat olla jo aika pitkälti kasassa, ja vaikken ole ostanut täällä paljon mitään, laukut näyttävät jokseenkin läskeiltä. Tavaraa on kaksi isoa laukkua ja käsimatkis pitää ottaa vielä erikseen koneeseen, jotta läppäri pääsee myös turvallisesti kotiin. Huomenna on siis tiedossa armotonta roudaamista, jotta kaikki saadaan lentokentälle. Mutta kotona odottaa vohvelien ja tuoreen kahvin tuoksu, sen voimalla!
Täällä on jo aika kesäinen fiilis, ainakin jos ajatellaan Suomen keskimääräistä kesää. Kotona päässemme fiilistelemään vielä keväistä ilmaa ja seuraamaan kesän saapumista, vähän niin kuin toiseen otteeseen tänä vuonna. Täällä onnistuin jo polttamaan itseäni, huhtikuun aurinko on vaan niin petollinen etelässä. Naamassani on pesukarhumaiset valkoiset rajat silmien ympärillä, kiitos silmälasien, ja kädessä menee hupparin hihan rajat. Ei aurinkoa minulle enää, kiitos! Onneksi Suomessa ei ole näin petollista kuin ehkä keskikesän pahimpien aurinkoisten hellepäivien aikaan keskipäivällä, jos niitä sattuu olemaan.
Koulu loppui jo jokin aika sitten ja viimeinen tentti oli viime viikolla, joten täällä on saanut lomaillakin. Mihinkään erityiseen nostalgiointiin tässä ei kuitenkaan taida olla tarvetta, on kiva lähteä kotiin, siellä on kuitenkin kaikki minun tavarat ja tuttu haju, vaikkei verstasta olekaan. Ja tietty odotan innolla jääkaapin jälleennäkemistä, ja toimiva netti, miltä se mahtaakaan tuntua! Kun pääsee netin valtaväylille 24/7 ilman keskeytyksiä. Wou! Myös pussilakanat, kahvinkeitin ja ruisleipä herättänevät jonkin aikaa uutuudenviehätyksen tunteita. Ja telkkari, mitähän sieltä tulee?
Tänä iltana taidan vielä nähdä vähän ihmisiä ja koitan saada nukuttua sen verran, että jaksan toikkaroida kotiin asti. Onneksi matkalaukussa on pyörät alla ja rinkkaa kelpaa kannella. Ja ainakin saamme matkustaa fiiliksellä: huomenna on toisen maailmansodan voiton juhlapäivä. Sen voisi sanoa huipentavan myös kokemamme sotakulttuurielämän, tiedämmehän tosiaan maailmansodista ja Normandiasta kaiken tietämisen arvoisen. "Sä tsiigaat voittajaa!" Matkustajan motto, tavaroihinsa hukkuvan vaihtarin motto!